Pientaloasujan asialla CE-merkintä

CE-merkki ei ole turvallisuuden tai laadun tae

CE-merkitty tuote ei välttämättä ole yhdenkään viranomaisen tarkastama. Valmistajan kiinnittämä CE-merkki kertoo tiettyjen vaatimusten täyttymisestä, mutta se ei takaa tuotteen laatua tai turvallisuutta.

Teksti: Elina Turunen Kuva: toimitus

Tuotteeseen kiinnitetty CE-merkki on valmistajan ilmoitus siitä, että tuote on EU:n vaatimusten mukainen. Merkki otettiin käyttöön lähes 20 vuotta sitten helpottamaan kaupankäyntiä Euroopan sisämarkkinoilla. Esimerkiksi leluissa ja sähkötarvikkeissa on oltava CE-merkki, jotta niitä voidaan myydä Suomessa tai missä tahansa muussa EU-maassa.

Vaikka CE-merkki onkin kuluttajille tuttu, ei sen merkitys ole kaikille täysin kirkas. Merkki kertoo valmistajan käsityksen tuotestandardissa esitettyjen ominaisuuksien täyttymisestä, mutta se ei takaa, että tuote olisi jonkin viranomaistahon testaama, laadukas tai edes turvallinen. Valmistusmaa voi olla missä päin maailmaa tahansa.

Rakennustuotteiden valvontaa tehostetaan

CE-merkintä on ensisijainen tapa osoittaa myös rakennustuotteiden viranomaisvaatimusten täyttyminen. Suurin osa (80 %) rakennustuotteista aina betonielementeistä ikkunoihin on pitänyt CE-merkitä vuodesta 2013, jolloin kansalliset vaatimukset jäivät historiaan.

– CE-merkin myötä rakennustuotteiden vapaa liikkuvuus helpottui ja kaikille merkin piiriin kuuluville tuotteille saatiin samat pelisäännöt, ryhmäpäällikkö Kurt Kokko Turvallisuus- ja kemikaalivirastosta (Tukes) sanoo.

CE-merkin käyttö ei ole vapaaehtoista. Jos rakennus-

tuotteella on harmonisoitu tuotestandardi, on tuote CE-

merkittävä. Harmonisoinnilla tarkoitetaan, että kyseinen standardi on hyväksytty kaikissa CE-merkinnän piirissä olevissa maissa. Jos rakennustuotteella ei ole harmonisoitua standardia, sille voidaan usein hakea vapaaehtoinen arviointi, jolloin tuote on CE-merkittävä. Esimerkiksi LVI-alan tuoteryhmistä vain n. 20 % kuuluu CE-merkinnän piiriin.

CE-merkin käyttöä valvoo Tukes. – Osa tuotteista päätyy tarkastukseen asiantuntijoiden pistotarkastusten kautta, osa taas kuluttajien ilmoituksista. Ensin tehdään dokumentaatiovalvontaa eli katsotaan, että tarvittavat merkinnät ja suoritustasoilmoitukset ovat oikein. Tarvittaessa tehdään tarkempi tutkimus ja esimerkiksi laboratoriokokeita, Kokko kertoo. Kunnan rakennusvalvonnan tulee seurata rakennustuotteiden käyttämistä ja tarpeen tullen ilmoittaa havaituista epäkohdista Tukesille. Kokon mukaan rakennusvalvonta ilmoittaa epäkohdista erittäin harvoin.

Jos CE-merkintää käytetään väärin, voi tuoteryhmää valvova viranomainen puuttua asiaan ja pahimmillaan tuote voidaan poistaa markkinoilta. Markkinoilta vetämistä voidaan tehostaa hallinnollisella uhkasakolla. Nämä ovat kuitenkin ääritapauksia. – Tällä hetkellä pääosa korjaavista toimenpiteistä kohdistuu puutteellisiin tietoihin, ja ne korjataan hyvässä yhteistyössä valmistajan tai maahantuojan kanssa, Kokko toteaa.

Tukes valvoo tänä vuonna tehostetusti rakennustuotteiden vaatimustenmukaisuutta, koska CE-merkki on alalla vielä tuore ja kuluttajien ilmoituksia epäilyttävistä tuotteista tulee harvakseltaan. Tuotteita poimitaan testeihin kaikilta rakentamisen osa-alueilta riskiperusteisesti. – Testeillä halutaan varmistaa, että markkinoilla olevat rakennustuotteet täyttävät vaatimukset. Lisäksi testausohjelman kuluessa saadaan yleiskäsitys rakennustuotteiden yleistilanteesta ja laadusta, Kokko selventää.

CE-merkki ei takaa turvallisuutta

CE-merkintä ei ole turvallisuuden tae. Valmistaja voi yleensä kiinnittää CE-merkin tuotteeseen ilman puolueettoman osapuolen testejä. Markkinoilla voi siis olla tuotteita, joiden kylkeen valmistaja tai maahantuoja on laittanut CE-merkin ilman, että tuote oikeasti täyttää merkin edellyttämiä vaatimuksia. Esimerkiksi viime vuonna Tukes joutui vetämään testaamistaan kymmenestä USB-laturista puolet pois markkinoilta, koska ne olisivat voineet aiheuttaa sähköiskun. Ainoastaan yksi laturi selvisi puhtain paperein.

Joillekin tuotteille vaaditaan tyyppitarkastus ennen kuin ne voidaan CE-merkitä. Tällaisia ovat esimerkiksi kaasulaitteet ja osa henkilönsuojaimista, kuten ratsastuskypärät. Rakennustuotteelta, jolla on korkeat turvallisuusvaatimukset, CE-merkintä edellyttää sertifiointilaitoksen todistusta. Näitä tuotteita on satoja, esimerkiksi kantavat teräsrakenteet, muurauslaastit ja puiset kattoristikot tarvitsevat erillisen sertifioinnin, joita myöntävät Suomessa mm. VTT ja Inspecta.

Vaatimukset eivät aina vastaa Suomen oloja

CE-merkintä ei ole laatumerkki. Esimerkiksi peltikaton kiinnittämiseen käytetään yleisesti yksikerrospinnoitettuja kateruuveja, joilla on CE-merkki. Merkistä huolimatta yksikerrospinnoitetut kateruuvit täyttävät vain C1-ilmastorasitusluokan eli sisäkäytön vaatimukset. Suomessa 80 % katoista sijaitsevat alueella, jossa vaaditaan ulkokäyttöön sopivia eli C3-ilmastorasitusluokan kateruuveja.

Valmistajan on esitettävä suoritustasoilmoitus CE-merkitystä rakennustuotteestaan ja otettava vastuu, että ominaisuudet ovat ilmoitetun mukaisia. Ongelmia tuotteiden vertailussa voi aiheuttaa se, ettei ilmoituksessa tarvitse esittää kuin yksi tuotteen suoritustaso. Vastuu tuotteen sopivuudesta aiottuun käyttöön on aina rakentajalla.

– Tuotteen käyttäjän on osattava vaatia CE-merkityltä tuotteelta sellaisia ominaisuuksia, joita Suomessa rakennuskohteessa vaaditaan, liiketoimintapäällikkö Matti Järvi Inspectalta kertoo.

CE-merkintää voi täydentää vapaaehtoisella tuotesertifioinnilla. – CE-merkintä koskee vain turvallisuutta, kun taas vapaaehtoisen FI-merkin vaatimukset ulottuvat pidemmälle, kuten betonisen julkisivuelementin pintalaatuun. Kansallisella FI-merkillä taataan, että betonielementit kestävät Suomen vaatimustasoa, kuten kovaa pakkasrasitusta, Järvi sanoo.