Nauhukset viihtyvät puolivarjossa ja tarvitsevat perusperennoja enemmän kastelua.
Nauhukset viihtyvät puolivarjossa ja tarvitsevat perusperennoja enemmän kastelua.

Satumainen puutarha

Lappeenrantalaisessa puutarhassa ammennetaan kukista kauneutta ja hyötypuutarhasta ravintoa. Jos Sadulta kysytään, niin nimenomaan tässä järjestyksessä.

Teksti: Elina Turunen kuvat: Anni Lehti

Paviljongin taakse on muuttanut hiljattain uusia asukkaita, sillä vanhassa saarnessa on kyyhkyn pesä. Kyyhkyperhe ei suinkaan ole tämän pihan ainoa nähtävyys. Etupihan violettien jalopähkämöiden ja kirkkaankeltaisten kultahelokkien voimakkaat vastavärit tyrmäävät heti, kun portista astuu sisään. Pian selviää, että etupihan kukka-annos onkin vain alkupala, varsinainen paraatipiha odottaa talon takana. Liljojen, tarha-alpien ja kurjenmiekkojen kanssa huomiosta kilpailevat vaikuttava amerikanjalopähkinäpuu, luonnonkivin reunustetut polut ja kauniit köynnöskaaret.

– Amerikanjalopähkinä imee maasta kaikki ravinteet, joten sen viereen ei voinut muuta istuttaa kuin maanpeite­kasveja. Muuten tässäkin olisi varmasti kukkia, Satu Leskinen­-Hyppönen nauraa. Hän pitää erityisesti ajuruohoista reunuskasveina, sillä ne leviävät helposti niin siemenistä kuin jakotaimistakin ja ovat kaiken lisäksi näyttäviä.

Satu muutti miehensä Hannun ja kahden lapsensa kanssa vuonna 1989 rakennettuun omakotitaloon Lappeenrantaan vuosituhannen alussa. Ensimmäisenä pihaprojektina rakennettiin kaksosten ja rottweilerin kestävä aita ja istutettiin muutamia hedelmäpuita ilman sen kummempia kikkailuja. Lapsiperheelle sopikin hyvin helppohoitoinen puutarha, jossa oli tilaa leikeille.

Ei uskoisi, että puutarhaa on alettu rakentaa tosissaan vasta nelisen vuotta sitten. Haaveena oli romanttinen keväästä syksyyn kukkiva puutarha. Tavoitteeseen on päästy jo nyt, mutta aina on tilaa uusille kukille, esimerkiksi liljoja tulee lisää joka vuosi. – Olen kukkanainen henkeen ja vereen. Rakastan kaikkea kaunista, erityisesti kukkia, Satu toteaa.

Polkujen puutarha

Satu aloitti suositun Kukkaiselämää-puutarhabloginsa kirjoittamisen vuonna 2012, jolloin pihalla oli vielä laajoja nurmialueita – ja perheellä riitti aikaa myös veneilyyn. Sittemmin vene on myyty ja Satu on päässyt keskittymään pelkästään puutarhanhoitoon.

Tällainen puutarha ei synny hetkessä. Mutta parissa vuodessa saa jo ihmeitä aikaan eikä maan myllerrykseen tarvita kottikärryjä ja lapioita kummempia välineitä. Hiekkaharjulla sijaitsevalle tontille on kärrätty noin 20 kuutiota multaa ja hiekkaa, jotta kasvit saisivat mahdollisimman hyvän kasvualustan. Puutarhan viisi kompostia tuottavat hyvää maanparannusainetta. – Nykyisin kierrätämme käytännössä kaiken pihamme kasvumateriaalin oman pihan hyväksi, esimerkiksi pensaiden oksista tehtyä haketta voi käyttää kompostin kuivikkeena tai katteena pensaiden juurilla, Satu vinkkaa.

Kukkarunsauden keskellä ei tiedä, mitä mutkan takaa paljastuukaan. Idea pääkäytävän rakentamiseen syntyiMaailman kauneimmat puutarhat -televisio-ohjelmasta, jossa esiteltiin upea englantilainen puutarha polkuineen ja kaarineen. Pääpolku sivuaa pienemmiksi poluiksi, joita kehystävät ruusukaaret ja pusutunneliksi nimetty köynnöstunneli, joka on tehty omin voimin teräsverkkoa vääntele­mällä. Vielä ei köynnöstunnelin teräsverkkojen väleissä kiipeile köynnöksiä, mutta ehkä jo ensi kesänä.

Ruokaa omalta pihalta

Ensimmäisenä rakennettiin talon itäpuolelle polku, joka johtaa Hannun valtakuntaan, hyötypuutarhaan. Vaikka Sadun kukkaistutukset vievätkin suurimman tilan noin 1 600- neliöisestä tontista, ei Hannun puolikaan mikään pieni ole. – Esimerkiksi viime syksynä nostimme maasta 105 punasipulia. Hyötykasveja kasvatamme kasvihuoneen lisäksi lavakauluskasvimaalla, Hannu kertoo.

Kasvimaan takana sijaitsevat puutarhan viisi kompostia ja pieni kasvihuone kurkuille ja tomaateille. Marjapensaat sijaitsevat pihan toisella puolella, ja hedelmäpuut viihtyvät etupihalla. Puutarhan isompi viherhuone toimii pääasiassa oleskelupaikkana, mutta sielläkin kasvatetaan jonkin verran yrttejä ja chilejä – sekä tietenkin pelargoneja! 16-neliöinen Kivikankaan Juliana-kasvihuone pystytettiin vuonna 2013.

Seuraavana vuonna alettiin rakentaa etupihalta alkavaa Länsipolkua. – Tein polkua ja erilaisia istutuksia kaiken vapaa-aikani. Ja perhe teki mukana. Mitä enemmän tuli valmista, sitä pahemmaksi puutarhatauti muuttui, Satu sanoo. Varjoisella puolella länsipolkua viihtyvät muun muassa alppiruusut sekä kuunliljat. Valoisassa osassa kasvaa valamonruusu.

Kukkaloisto vaatii paljon hoivaa ja huolenpitoa. Puutarhaa lannoitetaan säännöllisesti varhaisesta keväästä alkaen. – Lannoitan kasveja heinäkuulle. Vuorottelen eri lannoitteita, sillä olen huomannut, että toiset kasvit tykkäävät enemmän kanankakasta ja toiset kemiallisesta lannoitteesta. Syyskesällä teen syyslannoituksen, Satu kertoo.

Mikä on puutarhassa parasta? Vastausta ei tarvitse kauan miettiä. – Kukat tietenkin, Satu huudahtaa.