Sonjan palsta

Kauniit ja kestävät perinneperennat

Suomalaiset vaalivat puutarhoissaan perinteisiä maatiaisperennoja, jotka ovat vaatimattomia ja kestävät hyvin vaihtelevan ilmastomme olosuhteet.

Teksti: Sonja lumme kuvat: Arne nylander

Perinneperennoiksi kutsutaan monivuotisia kukkakasveja, joita on meillä kasvatettu kymmeniä, jopa satoja vuosia. Tuona aikana ne ovat osoittautuneet oloissamme kestäviksi ja kovia talviamme sietäviksi. Lajit ovat yleensä luonnon-lajeja tai vain vähän jalostettuja ja vaatimattomia maan sekä ravinteiden suhteen.

Kestävät kaunottaret

Maatiaisperennat sietävät jalostetumpia kasvikumppaneitaan paremmin tauteja, rikkaruohojen kilpailua ja tuholaisten hyökkäyksiä. Nämä ominaisuudet ovat tehneet perinneperennoista haluttuja – kukapa ei tahtoisi vuosi toisensa jälkeen uskollisesti kukkivaa perennaa. Yleensä ne myös leviävät helposti, joten istutuksen taantumisesta ei ole pelkoa. Perinneperennojen kestävyydestä kertoo sekin, että ne kukoistavat jopa vuosikymmeniä vanhoissa, hoitamattomissa puutarhoissa ja kukkivat sielläkin, mistä talo on jo aikoja sitten purettu.

Helppohoitoista kiireiselle

Suosittuja maatiaisperennoja ovat mm. päivän-lilja, ukonhattu, päivänkakkara, varjolilja,

myskimalva, erilaiset pionit ja kellokukat. Ruskoliljan oranssit kukinnot ovat tuttu näky vanhoissa puutarhoissa, ja kultapallon keltaiset pampulat ilahduttavat loppukesästä syksyyn. Mummolan pihassa kukkineet palavarakkaus, harmaamalvikki ja särkynytsydän sopivat hyvin moderniinkin puutarhaan ja helppohoitoisina kiireiseenkin elämänmenoon.

Pappiloiden puutarhoista torppien pihoille

Perinneperennoja kasvatettiin aluksi pappiloiden ja kartanoiden kukkapenkeissä, ja sieltä ne siirtyivät maalaistalojen pihoille tavallisenkin kansan iloksi. Samalla tavalla nämä perennat kulkeutuvat puutarhasta toiseen edelleenkin: äidiltä tyttärelle, ystävältä toiselle. Monessa kotipuutarhassa kasvaa perenna, jolla on takanaan pitkä, usein koskettavakin tarina.

Ajankohtaista juuri nyt

Syystoimia

• Astiataimia voi istuttaa koko syksyn, kun maa on sula.

• Taimimyymälät myyvät syksyllä perennoja ja pensastaimia edullisesti, voit tehdä löytöjä.

• Hävitä puutarhasta ja kasvihuoneesta tautiset kasvinosat, mutta jätä perennanvarret penkkiin "talventörröttäjiksi" lunta keräämään ja linnuille levähdyspaikoiksi.

Muista siiliä, tee talvipesä

Siilienkin kesä on lopuillaan, ja syksyn tullen ne alkavat etsiä talvipesiä horrostamiseen. Siisteiltä pihoilta ei kuitenkaan aina löydy tarkoitukseen sopivia risukasoja ja suojaisia pesäpaikkoja, ja avoimet vajojen ja talojen alustatkin ovat nykyään kortilla. Auta siis siiliä rakentamalla suojainen talvipesä. Helpot ohjeet löydät tältä sivulta.

Puutarhasta pöytään

Makoisa pensasmustikka

Pensasmustikka (Vaccinum corymbosum) on verraten uusi tulokas kotipuutarhoissamme. Isot, makeat siniset marjat ovat aromiltaan metsämustikkaa miedommat, eikä marjoja oikeastaan tulisikaan verrata keskenään, sen verran erimakuisia ne ovat. Pensasmustikan makoisa hedelmäliha on valkoista eikä mehu värjää metsämustikan tapaan. Kookkaat marjat ovat napakoita, säilyvät pitkään ja sopivat hyvin esim. kakkujen koristeiksi.

Pohjois-Amerikasta tullut pensasmustikka on metsämustikan lähisukulainen ja kohtuullisen helppo kasvatettava. Nimensä mukaisesti se on leveähkö pensas, lajikkeesta riippuen n. 70–150 cm korkea. Hapan kasvualusta on pensasmustikalle paras, esim. rodomulta tai kalkitsemattomalla turpeella parannettu puutarhamaa. Multaan voi sekoittaa myös kahvinpuruja maata happamoittamaan, ja lannoitukseen sopivat parhaiten rodo- ja havukasvien tai perunan lannoitteet. Kalkkia pensasmustikka ei siedä.

Lajikkeita on sekä amerikkalaisia että suomalaisia, kotimaiset Aino ja Alvar menestyvät jopa IV-(V)-vyöhykkeellä. Paras kasvupaikka on aurinkoinen tai puolivarjoinen ja tuulelta suojainen. Pölytyksen varmistamiseksi kannattaa istuttaa ainakin kahta toisensa pölyttävää lajiketta rinnan. Pensaiden alustat tulisi pitää rikkaruohottomina, kitkemistarvetta vähentää esim. kuorikate.

Jänikset ja hirvet pitävät kovasti pensasmustikan versoista, joten pensaat on syytä suojata varsinkin talvella tarpeeksi korkeilla verkoilla.

Vihervinkki

Siilin talvipesä

1. Talvipesä on kuin pohjaton laatikko, jossa on katto. Tässä mitat ovat: seinän leveys 45 cm, korkeus 30 cm ja kulkuaukko 15 x 15 cm. Materiaaliksi sopii vanha tai höyläämätön lauta tai filmivaneri.

2. Maa pesän alla pitää olla läpäisevää. Pohjalle voi laittaa mullan päälle esim. kuoriketta. Pesä täytetään kokonaan kuivilla lehdillä ja heinällä, siili poistaa liiat. Kulmiin tehdään tuuletusaukot.

3. Pesän eteen kannattaa tehdä kulkuaukon suulle kiinnitettävä tunneli, joka estää isompia eläimiä pääsemästä sisään. Tämän pesän tunneli on 38 cm pitkä. Pesä asetetaan suojaiseen ja kuivaan paikkaan kauas liikenteestä. Uudet materiaalit sivellään multavellillä, jottei siili vierasta hajua. Lumi saa peittää pesän, hangen alla siilin on hyvä horrostaa.

Puutarhasta pöytään

Makoisa pensasmustikka

Pensasmustikka (Vaccinum corymbosum) on verraten uusi tulokas kotipuutarhoissamme. Isot, makeat siniset marjat ovat aromiltaan metsämustikkaa miedommat, eikä marjoja oikeastaan tulisikaan verrata keskenään, sen verran erimakuisia ne ovat. Pensasmustikan makoisa hedelmäliha on valkoista eikä mehu värjää metsämustikan tapaan. Kookkaat marjat ovat napakoita, säilyvät pitkään ja sopivat hyvin esim. kakkujen koristeiksi.

Pohjois-Amerikasta tullut pensasmustikka on metsämustikan lähisukulainen ja kohtuullisen helppo kasvatettava. Nimensä mukaisesti se on leveähkö pensas, lajikkeesta riippuen n. 70–150 cm korkea. Hapan kasvualusta on pensasmustikalle paras, esim. rodomulta tai kalkitsemattomalla turpeella parannettu puutarhamaa. Multaan voi sekoittaa myös kahvinpuruja maata happamoittamaan, ja lannoitukseen sopivat parhaiten rodo- ja havukasvien tai perunan lannoitteet. Kalkkia pensasmustikka ei siedä.

Lajikkeita on sekä amerikkalaisia että suomalaisia, kotimaiset Aino ja Alvar menestyvät jopa IV-(V)-vyöhykkeellä. Paras kasvupaikka on aurinkoinen tai puolivarjoinen ja tuulelta suojainen. Pölytyksen varmistamiseksi kannattaa istuttaa ainakin kahta toisensa pölyttävää lajiketta rinnan. Pensaiden alustat tulisi pitää rikkaruohottomina, kitkemistarvetta vähentää esim. kuorikate.

Jänikset ja hirvet pitävät kovasti pensasmustikan versoista, joten pensaat on syytä suojata varsinkin talvella tarpeeksi korkeilla verkoilla.

Vihervinkki

Siilin talvipesä

1. Talvipesä on kuin pohjaton laatikko, jossa on katto. Tässä mitat ovat: seinän leveys 45 cm, korkeus 30 cm ja kulkuaukko 15 x 15 cm. Materiaaliksi sopii vanha tai höyläämätön lauta tai filmivaneri.

2. Maa pesän alla pitää olla läpäisevää. Pohjalle voi laittaa mullan päälle esim. kuoriketta. Pesä täytetään kokonaan kuivilla lehdillä ja heinällä, siili poistaa liiat. Kulmiin tehdään tuuletusaukot.

3. Pesän eteen kannattaa tehdä kulkuaukon suulle kiinnitettävä tunneli, joka estää isompia eläimiä pääsemästä sisään. Tämän pesän tunneli on 38 cm pitkä. Pesä asetetaan suojaiseen ja kuivaan paikkaan kauas liikenteestä. Uudet materiaalit sivellään multavellillä, jottei siili vierasta hajua. Lumi saa peittää pesän, hangen alla siilin on hyvä horrostaa.