rakentaja takka jälkiasennuksella

Tuli roihuaa Aino- pönttöuunissa ja alkaa lämmittää isoa olohuone-avokeittiö-tilaa. Perinteisen pohjalaistuvan tunnelma saa huulet vetäytymään onnelliseen hymyyn: tämä unelma kannatti toteuttaa.
Tuli roihuaa Aino- pönttöuunissa ja alkaa lämmittää isoa olohuone-avokeittiö-tilaa. Perinteisen pohjalaistuvan tunnelma saa huulet vetäytymään onnelliseen hymyyn: tämä unelma kannatti toteuttaa.

Takka tuli taloon

Monen vuoden haaveesta tehtiin totta, kun olohuoneen valtiattareksi asennettiin varaava pönttöuuni. Koko urakkaan meni vain yksi työpäivä.

Teksti: Susanna Cygnel kuvat: toimitus

Tuli hehkuu kauniisti pönttöuunin tiilisessä pesässä ja lämmittää korkeaa olohuonetta hiljalleen. Loimusta tulee hyvä ja turvallinen olo. Koti tuntuu vieläkin enemmän kodilta.

Elävän tulen voimaannuttavaa vaikutusta ja kauneutta ei voita mikään kodin huonekalu tai sisustuselementti. Tuntuu, että muuta ei tarvita – tämä talo on nyt vihdoin valmis.

Jo vuosia perheen äidin unelma on ollut, että aamulla voi tassutella takan ääreen, laittaa pari klapia tulipesään ja ryhtyä vasta sitten keittämään aamukahvia hiljalleen lämpenevässä ja heräilevässä kodissa.

Jo muutaman koivuhalon tuottama lämpö varastoituu pönttöuunin tulitiiliin niin, että metallinen ulkopinta tuntuu mukavan lämpimältä pitkään. Etenkin talvisin omakotitalon yläkerran olohuone on tuntunut kalsealta, mutta ei enää ensi talvena.

Perinteistä henkeä komealla lämpöteholla

Takan valintaa ohjasi toki ulkonäkö. Mitään kovin raskaan näköistä rakennelmaa ei haluttu muuten aika kevyesti sisutettuun vaaleaan olohuoneeseen. Tulisija ei saisi hallita näkymää, mutta jotain kivaa erityistä siinä pitäisi olla.

Tiilerin Aino-pönttöuuni alkoi kiinnostaa heti, kun tulisijan valitseminen tuli ajankohtaiseksi. Vaikka monia muitakin vaihtoehtoja tutkittiin, ajatus palasi kerta toisensa jälkeen Ainoon. Siinä on vahvasti perinteikästä pohjalaista pönttöuunin henkeä, mutta nykyaikainen lämmön varauskyky ja palamisen puhtaus.

Värivaihtoehtoja oli laidasta laitaan. Katseenvangitsija eli punainen takka oli pitkään yksi vaihtoehto, mutta valkoinen eli Lumi vei lopulta voiton. Nyt kun Tiileri Aino Lumi on paikallaan, näyttää, että se olisi ollut siinä aina, eli valinta osui nappiin.

Tärkeä valintakriteeri ulkonäön lisäksi oli, että takka varaa lämpöä ja jakaa sitä tasaisesti ympäröivään tilaan eli korkeaan olohuoneeseen ja sen vieressä olevaan avo­keittiöön.

Aino-pönttöuunin palamisen hyötysuhde on peräti 91 prosenttia. Jo ensimmäisen polttokerran jälkeen huomaa, miten tehokkaasti se lämmittää ja varaa lämpöä. Tiilerin Aino-pönttöuunissa on pinnassa maalattu metallikuori, mutta sisällä tulitiilikerros lämpöä sitomassa. Kun illalla polttaa muutaman puun ja sitten aamulla taas tuikkaa pari klapia lisää, lämmitys pysyy tasaisena.

Puhdasta palamista

Omakotitalon alakertaan tehtiin jo rakennusvaiheessa 15 vuotta sitten varaava takka. Sen pehmeä lämpö ei kuitenkaan ylety yläkertaan asti, vaikka ilmastoinnin lämmön talteenotto säilöö lämpöä jonkin verran. Huoneiden käyttö on muuttunut lasten kasvettua, sillä alakerrasta on tullut yhä enemmän nuorison oleskelutila, eikä se ole enää takkahuone entiseen tapaan.

Onneksi taloon asennettiin rakennusaikana tuplahormi siltä varalta, että joskus yläkertaankin haluttaisiin takka. Koska hormi oli rakennusvaiheessa katsastettu, erillistä toimenpidelupaa ei enää tarvittu.

Tarkistaa piti vielä ontelolaatan kantavuus, joka onneksi riitti, koska takalle oli tehty varaus jo rakennusvaiheessa.

Soitto ontelolaattatehtaalle varmisti vielä, että kantavuutta olisi 1 500 kilolle. Aino-pönttöuuni painaa reilut 1 200 kiloa, joten siltäkin osin puitteet olivat kunnossa.

Vielä piti tarkistaa, että lattiassa kulkevat muoviset lämmitysputket eivät vaurioidu tulisijan lämmöstä. Aino-pönttöuunin suojaetäisyys esimerkiksi puiseen seinään tai alaspäin lattian rakenteisiin on vain kolme senttiä, joten se ei aiheuttaisi vaaraa betoniin upotetuille lämmitysputkille.

Taloon on aikanaan asennettu öljylämmitys, joka toimii moitteettomasti. Asukkailla on kuitenkin toiveena päästä siitä asteittain eroon osana pyrkimystä kohti uusiutuvien energiamuotojen käyttöä.

Laadukas takka polttaa hyvää kuivaa koivuklapia puhtaasti lähes täysin ilman pienpäästöjä. Savupiipusta näkee, että palamisen tuloksena ei synny savua vaan puhdas ilma väreilee piipun päällä.

Takka jälkiasennuksella – helppoa ja kivaa

Takan hankintaa oli pitkään hidastanut ajatus, että se vaatisi isoja toimia asukkailta ja tulisi laaja remontti.

Pelko osoittautui täysin turhaksi, koska takan asentamiseen meni vain yksi työpäivä. Homma sujui siististi, eikä huonekaluja tai seiniä tarvinnut edes suojata. Lattialle levitettiin talon väen puolesta muovi, ja muurarit toivat paikalle pahvisuojat.

Asukkailta vaadittiin ainoastaan tiilien kantamista sisään, mikä kävi kivasta jumppahetkestä. Sotkua ei juuri tullut, ja jäljelle jääneet pahvipakkaukset päätyivät pahvinkierrätykseen. Toki takan olisi saanut ostaa myös sisään kannettuna eli tulitikut käteen -periaatteella.

Aluksi parkettilattia sahattiin pois. Siihen kohtaan tuli takan pohjalaatta, jonka ympärille tuli ensimmäinen metallinen kehikko. Sitten tehtiin hormin alaliitos.

Loppu-urakka oli tulipesän asennusta, tiilien muuraamista metallisen kehikon sisälle ja lopulta luukun asennus sopivaan paikkaan. Pönttöuuni nousi kahden ammattitaitoisen muurarin voimin nopeasti täyteen korkeuteensa eli 2,1 metriin.