Ruokailuhuoneen vanha pöytäkalusto ostettiin sukulaiselta. Tapetin ja muiden kodin pintojen harmaa sävy pyrittiin täsmäämään yhteen tarkalleen.
Ruokailuhuoneen vanha pöytäkalusto ostettiin sukulaiselta. Tapetin ja muiden kodin pintojen harmaa sävy pyrittiin täsmäämään yhteen tarkalleen.

Kahdesti kunnostettu

Kahden vuosikymmenen remontit ovat tehneet 40-luvun talosta raumalaisperheelle tilavan ja viihtyisän kodin.

Teksti: Jaana Tapio kuvat: Camilla Hynynen

Ohitse kiemurteleva hiekkatie, vanhat omenapuut, maakellari, pihasauna. Keltainen raumalaistalo seisoo arvokkaalla paikalla osana maalaismaisemaa.

Näkymä oli hieman toisenlainen 2000-luvun alussa, kun Ville Katila etsi puolisonsa Kirsi Ruususen kanssa taloa. Mikään pakko ei ollut ostaa juuri omakotitaloa, vaan pienempikin asumus olisi riittänyt nuorelleparille. Jokin sai kuitenkin Villen lähtemään katsomaan 40-luvulla rakennettua taloa, jonka pihamaa oli täysin heinittynyt ja jonne ei tullut edes juoksevaa vettä. Ville teki tarjouksen ajattelematta asiaa sen kummemmin, ja tarjous meni läpi.

Ostohetkellä talo ei ollut asuinkunnossa, joten nuoripari teki siinä monenlaista remonttia. Sisällä uusittiin kaikki pinnat ja vesijohdot vedettiin. Sähköt uusittiin ja taloon rakennettiin sauna ja vessa. Ulkona raivattiin pihamaata siistimmäksi.

– Talon tarkka rakennusvuosi ei ole tiedossa. Remonttiaikana lattiaeristeistä löytyi kuitenkin vuoden 1947 arvontakuponki, joten se antaa jotain suuntaviivaa, Ville kertoo.

Uutta vai jatkettua?

Talo täytti kahden ihmisen asumistarpeet hyvin, mutta kun perheeseen syntyi lapsia, mielessä alkoi muhia ajatus tilavammasta asumuksesta.

Ville ja Kirsi pohtivat, olisiko järkevämpää rakentaa kokonaan uusi talo vai laajentaa vanhaa. Maita talon mukana tuli noin neljä hehtaaria, joten samalle tontille olisi ollut tilaa rakentaa uusikin talo. Pariskunta päätyi kuitenkin laajentamaan.

Nykyään talon ulkoasusta ei satunnainen vierailija huomaa, missä vanha osa päättyy ja uusi alkaa. Kirsi ja Ville eivät halunneet taloon erillistä lisäsiipeä, vaan laajennus tehtiin harjan suuntaisesti.

Laajennuksen teko oli mielessä pitkään, mutta lopullisen sysäyksen sen suunnittelulle antoi, kun pihasauna saatiin kunnostettua käyttökuntoon. Kun taloon ei enää tarvinnut saada mahdutettua saunaa ja edellisessä remontissa tehdyt saunatilat voitiin purkaa olohuoneen tieltä, alkoivat palaset loksahdella kohdalleen.

Tärkeimpänä tavoitteena oli lisätilan myötä saada perheen kahdelle lapselle, Artulle ja Aadalle, omat huoneet sekä säilytystilaa vaatteille.

Huone kerrallaan

Laajennusta alettiin tehdä vuonna 2011, ja yhteensä rakennustyöt kestivät puolisentoista vuotta. Ville pystyi tekemään työt suurimmaksi osaksi itse isänsä kanssa, koska oli remontin aikana vuorotteluvapaalla. Myös Kirsin isä oli projektissa mukana antamassa hyviä neuvoja. Laajennuksen runkoa ja kattoa oli tekemässä vielä timpuri.

Laajennuksen kanssa samaan aikaan päivitettiin huoneita pintaremontoimalla ja uusittiin koko talon katto ja ulkovuoraus. Samalla talon taakse rakennettiin suuri veranta.

Vaikka kaikki meni remontissa lopulta hyvin, oli keskeneräisessä talossa asuminen rankkaa.

– Aada syntyi talvella, kun laajennus oli täysin kesken. Kun vauva ja äiti olivat vielä sairaalassa, puhkaisin yhden väliseinän, ja sen seinässä olevan reiän kanssa asuimme muutaman viikon, Ville muistelee.

Remontti pystyttiin kuitenkin sulkemaan yhteen huoneeseen kerrallaan, joten kunnostustyöt eivät päässeet haittaamaan arkielämää liikaa.

– Tällaisessa projektissa tarvitaan pitkäjännitteisyyttä. Valmista ei tule ihan viikossa tai kuukaudessa. Ainakin keskeneräisyyden sietoa tässä on oppinut, Ville sanoo.

Vanhan tunnelma, uuden mukavuus

Ville myöntää miettineensä vanhaa pärekattoa purkaessaan ja sen pölyjä niellessään, että valmista olisi tullut helpommin, jos olisi rakentanut kokonaan uuden talon.

Kirsin mielestä laajennuksessa ja omassa kodissa parasta on se, että laajennuksen myötä perhe sai säilyttää vanhan kodin ominaispiirteet, kuten tunnelmallisen puuhellan ja keittiön vanhat lattialankut, mutta samalla asumisesta tuli helpompaa.

– Rahallisestikin laajennuksen tekeminen oli järkevä ratkaisu. Onnistuimme tekemään mieluisia valintoja edullisesti, Kirsi kertoo.

Talon sisustus on lähes yksinomaan Kirsin käsialaa, sillä Ville on antanut hänelle siihen vapaat kädet.

Siinä missä edellisessä remontissa talon valtasivat sinisen sävyt, nyt taloa hallitsee monin paikoin harmaa. Talon tyyli nojaa vahvasti vanhoihin huonekaluihin, joita on haalittu niin sukulaisilta, tuttavilta kuin huutokaupoistakin. Koko perhe pääsee osallistumaan huonekalujahtiin, sillä usein Ville ja Arttu käyvät yhdessä huutokaupoilla.

– Artulla on pihapiirissä oma verstas, jossa hän juuri maalasi keittiön ruokapöydän tuolit, Kirsi kertoo.

Rakennuksen uusi puoli on pohjapiirroksessa punaisella.

Rakennuksen uusi puoli on pohjapiirroksessa punaisella.