Viiteen kertaan laajennettu

Julia Lehtosen ja Heikki Sihvosen koti oli alun perin kesämökki. Lapsuudenkodista on kiireettä muotoutunut kolmihenkisen perheen turvapaikka. Tekemistä on edelleen paljon, mutta tämä onkin elämäntapa.

Teksti: Tanja Hakala kuvat: Johanna Lehtinen

Julia Lehtonen rakastaa uuden luomista ja ideoimista. Onkin loogista, että juuri hän asuu viiteen kertaan laajennetussa talossa Porvoon lähettyvillä. Kodilla on suuri tunnearvo, sillä Julia on muuttanut tänne jo vuonna 1983 vanhempiensa ja isoveljensä kanssa.

Merikapteeni Granberg rakensi kesämökin itselleen vuonna 1950. Se sai nimensä Siv-tyttären mukaan. Villa Sivkulla on vienyt Julian sydämen mukanaan. – Täällä ovat juureni. Olin pitkään yksinhuoltaja, mutta lopulta löysin elämääni luotettavan miehen. Nyt olemme perhe ja kunnostamme kotia hiljalleen oman näköiseksemme terasseja, kattoja ja ulkovuorta myöten.

Kuudes suunnitteilla

Julia asui vain hetken toisaalla, kunnes osti avopuolisonsa Heikki Sihvosen kanssa isältään Villa Sivkullan. Hän tiesi edessä olevan paljon remontteja ja kunnostusta, mutta toimen naiselle se ei ollut kynnyskysymys. Tällä hetkellä omakotitaloon rakennetaan uutta terassia, uutta kattoa ja ulkovuorauksen kunnostuskin on suunnitteilla.

Kaikki ei ole sujunut saumattomasti. Hankaluuksia on ollut ammattilaisten kanssa projektissa jos toisessa, mutta niistä on selvitty. Kiitollinen Julia on veljelleen ja miehelleen uurastuksesta ja avusta kodin kanssa. Ja tietysti omalle isälleen, sillä hän on ollut aina auttamassa remontissa ja kunnostuksessa. – Muistan lapsuudesta, miten vanhempani laittoivat kotia melkein jatkuvasti laajennusten myötä. Siksi tämä onkin vähän tällainen sokkeloinen! Heikin kanssa olemme jo haaveilleet kuudennesta laajennuksesta takapihan suuntaan.

Julia tuntee vahvasti kuuluvansa tänne, Hinthaaran kylään. Vanhan maalaiskunnan lumo tuntuu turvalliselta.

– Minulla on ollut täällä aina hyvä olla.

Lemmikit ja lapset edellä

Vanha ja hieman eriskummallinen talo vaatii asukkailtaan paljon. Kaikki ei millään voi tulla heti valmiiksi, siksi keskeneräisyydenkin pyörteissä on osattava nauttia ja elää. Julian perhe osaa. Heidän lisäkseen kodissa asuu kymmenen eläintä käärmeestä koiraan. Jokainen niistä on tavallaan pelastettu elämään parempaa elämää. Matelijat ja nelijalkaisetkin otetaan huomioon kodin sisustamisessa ja remontoinnissa. Niillä on oltava oma, viihtyisä paikkansa.

Pihallakin riittää tekemistä. Julia kertoo aloittaneensa mittavan kunnostustyön pihamaalla vuonna 2005. – Se jatkuu edelleen. Merikapteenin puutarhan vanhat kivirauniot olivat painuneet pahimmillaan jopa puolentoista metrin syvyyteen. Kiviä pihalla on tuhansia!

Pihamaa on puutarhan kunnostuksen lisäksi muutenkin näyttävä, sillä se on pullollaan vanhoja leikkipuistovempeleitä. Julia on kerännyt niitä toista kymmentä. Kun hän saa tietää käytöstä poistettavan leikkipuiston, auto sujahtaa viivana paikalle.

Kaikkein rakkainta on koti

Sisustus henkii runsautta ja romantiikkaa. Julia tunnustautuu intohimoiseksi jouluihmiseksi, mutta muutkin juhlapyhätherättävät koristelijan ja somistajan. Oli sitten halloween tai pääsiäinen, kaapeista löytyy takuulla kausisomisteet. Itse asiassa säilössä on tulevaa joulua varten 50 laatikollista koristeita. – Olen melkoinen hamsteri.

Keräilyvimma näkyy vähän kaikessa, kuten marjastuksessa. Keittiö on varusteltu kahdella täyskorkealla pakastimella. Ne ovat täynnä marjoja ja sieniä, ääriään myöten.

Julialle kaikkein rakkainta on koti ja perhe eläimineen. Lapsuudenkoti on yhtä huumorintajuinen ja moniulotteinen kuin asukkaansa. Tulevaisuus näyttää, miten talo muuttuu vuosien kuluessa. Ainakin sen asukkaat ovat aikaansaavia.